Perinteinen avioliittolaki kyllä, tasa-arvoinen ei

26.11.2014 08:46

Tasa-arvoista avioliittoa ajetaan sillä perusteella, että homo- ja lesbopareilla tulee olla samat oikeudet kuin heteropareilla. Näin esitettynä asia kuulostaa hienolta: samat oikeudet kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

Avioliitossa ei kuitenkaan ole kyse vain kahden aikuisen suhteesta. Avioliittoinstituution olennainen tehtävä on uuden sukupolven synnyttäminen ja kasvattaminen. Siksi avioliittoinstituutiota muutettaessa tärkeintä on kysyä, miten muutos vaikuttaa uuteen sukupolveen - lapsiin.

Homoparin liitossa lapsella on kaksi isää ja lesboparin liitossa kaksi äitiä. Tähän saakka on yleensä ajateltu, että lapsella on oikeus sekä isään että äitiin. Myös oikeuskäytäntömme ja lasten oikeuksien sopimus pitävät lapsen oikeutta omiin vanhempiinsa perustavanlaatuisena.

Isä ja äiti ovat erityisen tärkeitä lapsen identiteetin kehittymisessä, ja toinen heistä puuttuu, jos lapsella onkin kaksi isää tai kaksi äitiä. Tavallisesti lapsi rakentaa identiteettiään suhteessa äitiinsä ja isäänsä, ja voi esimerkiksi selittää itseään - identiteettiään - isältä ja äidiltä perittyjen piirteiden perusteella. Isän ja äidin tärkeys käy ilmi myös siitä tuskasta, jota kokee isää tai äitiä vailla oleva lapsi.

Tasa-arvoisella avioliittolailla on myös useita sellaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, jotka (mielellään) jätetään mainitsematta. Tasa-arvoinen avioliittolaki muuttaa päiväkodin ja koulun opetusta siten, että lapsille ja nuorille opetetaan uudenlaisia perhemalleja. Myös kahden isän tai kahden äidin perheestä tulee tavoiteltava normi. Se voi tulevaisuudessa johtaa kahden isän ja kahden äidin muodostamien perheiden yleistymiseen. Onko tämä lasten ja yhteiskunnan edun mukaista?

Tasa-arvoinen avioliittolaki johtaa lisäksi siihen, että miespareille säädetään oikeus keinohedelmöitykseen ja kohdunvuokraukseen (naispareilla on jo oikeus keinohedelmöitykseen - lisäksi uutena tulisi nais- ja miesparien oikeus adoptioon, mutta se ei liene kenellekään yllätys). Nämä oikeudet voivat johtaa tilanteisiin, joissa lapselle on hyvin epäselvää, kuka hänen äitinsä tai isänsä on. Lapsi voi asua kahden isän kanssa, joista toisen siittiösoluja on käytetty keinohedelmöityksessä, ja hän on siis lapsen biologinen isä. Lisäksi lapsella saattaa olla kaksi ns. äitiä, sillä keinohedelmöityksessä on käytetty yhden naisen munasoluja, ja kohtu on vuokrattu toiselta naiselta. Voidaanko tällaista tilannetta pitää lapsen edun mukaisena?

Kolmantena yhteiskunnallisena vaikutuksena mainitsen lapsen kohtelemisen kauppatavarana. Tämä liittyy kohdunvuokrauksen lieveilmiöihin. On mahdollista, että kohdunvuokraajaisät hylkäävät vammaisena syntyneen "lapsensa" - toisin sanoen lapsesta tulee kauppatavaraa, ja virheellisestä "toimituksesta" reklamoidaan ja palautetaan se "tuottajalle". Edistääkö tämä vammaisten lasten oikeuksia?

Kaiken kaikkiaan tasa-arvoinen avioliittolaki herättää useita lapsen asemaan liittyviä kysymyksiä, joihin ei ole olemassa hyviä vastauksia. Tästä syystä sanon kyllä perinteiselle avioliittolaille, ja ei tasa-arvoiselle avioliittolaille.

Voit lukea uusia postauksia RSS kautta.